Elämänpolku

Elämänpolku on ketju, jossa tapahtumat seuraavat toistaan. Päätöksillä ja sattumilla voi olla kauaskantoisiakin vaikutuksia hyvinvoinnin eri osa-alueille. Osa käänteistä vaikuttaa elämän polulla vain hetken. Mutta toisilla voi olla koko elämän mittainen vaikutus; lasten saanti, ensimmäinen työpaikka, sota tai elinpiirin ihmissuhteiden muutos voivat muokata mahdollisuuksia ja elämää pitkäksi aikaa.

Lähtökohtanamme on tarkastella ihmisten omia mahdollisuuksia ja pystyvyyttä vaikuttaa elämänsä asioihin, sillä ajatellaan, että niillä voisi olla vaikutusta hyvinvointiin (käyttipä näitä mahdollisuuksia tai ei). Elämänkulussa yhteiskunnallisten muutosten kautta mahdollisuuksia vaikuttaa ja valita on tullut viime vuosisadalla jatkuvasti lisää. Toisaalta tempoilevuudesta, yllättävyydestä ja jatkuvasta valintojen tekemisestä tulee näin normatiivista. Nettiajan vaatimusten, sekä nykypäivän tietovirran ja palvelutarjonnan keskellä oli ikäihmisten kanssa työtä tekevillä usein noussut esiin ikääntyneiden turvattomuuden kokemus.

Entä uusi yhteisöllisyys turvaverkkona? Eläkeajan yhteisöllisyys on noussut esiin: eläköityminen kun on suuresti elinpiiriä koskettava, mahdollisesti sosiaalista piiriä kaventava, asia. Turvaa saatetaankin hakea muualta, silloin kun elämä ei ole ennustettavaa ja tasaista. Elämänhallinta nouseekin yhä enemmän esille – lapsuudesta vanhuuteen saakka.

Tiedekahvilassa keskustelimme elämänkulusta ja hyvinvoinnista: Tässä blogiteksti Lahdesta!

kauaskantoista...

Kun tutkimuksen alussa vain luokittelee vastauksia, vaikuttaa jo paljon lopputuloksiin…

Erilaisia elämänkulkuja

Kun saa käsiinsä elämänkulku-aineiston, aukeaa eteen ihmeellisen yksityiskohtaisia ja henkilökohtaisia kertomuksia hyvin erilaisista kohtaloista ja valinnoista.

Aikuisen elämänpiirin kuuluu tärkeinä usein perhe- ja työelämä, ja nämä he monesti mainitsevat kun heille annetaan ”vapaat kädet” kertoa elämästään takautuvasti. Moni varmaan myös etukäteen olisi luetellut toiveitaan elämästä nimenomaan näiltä elämänsaroilta. Myös elämänkulkuaineistossamme tämä näyttäytyy voimakkaasti.

Ikääntyvät kertovat elämän käännekohdista, vaikeista ja onnellisimmista ajoista, ja usein nämä liittyvät perheeseen tai läheisiin, tai työhön tai työttömyyteen. Mutta moni myös mainitsee, että kaikki kuuluu elämään, eikä siinä voida eritellä erillisiä vaiheita. Osa sanoo elämänsä olevan hyvinkin tasaista, vaikka käänteitä on, ja elämä näyttäytyy ulkopuoliselle tapahtumarikkaalta tai jopa jatkuvalta kuohunnalta! Toiset taas mainitsevat dramaattisin sanankääntein tutkijan silmiin hyvin tavanomaisia tapahtumia.

Herkkyys näkyy, jopa näin kauas, tapaamatta henkilöä kasvotusten: henkilökohtainen asennoituminen tapahtumiin loistaa läpi rivien välistä, ja esiin nousevat jokaisen tärkeäksi määrittelemät seikat. Kun lähdemme tutkimaan aineistoa, pohdin tässä riittääkö katsoa vain tapahtumia tai niiden määriä (tai ajoitusta), vai myös sitä miten kysymyksiin on vastattu?

Alussa oli...

Tämä on kahden äidin yhteisprojekti. Olemme Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan tohtorikoulutettavia, ja tutkimme elämänkulkuja, hyvinvointia & ikääntymistä. Ohessa vietämme perhe-elämää, nautimme kesästä ja kehittelemme uusia ideoita. 

Tämä elämänkulku-ajatus lähti kantamaan eteenpäin, ja nyt on tutkimussuunnitelmat jo hyvässä vauhdissa, ja rahoitusta haetaan. Ajatuksena on selvittää mllaisia ovat tyypilliset (ja epätyypilliset) työ-ja perhe-elämänkulut ikääntyvillä suomalaisilla. Kuitenkin, työ- ja perhe-elämä, tai niiden puuttuminen, määrittävät usealle vahvasti aikuisiän elämänpiiriä ja elämänkulkua. Haluaisimme selvittää elämänkulkujen yhteyksiä tyytyväisyyteen, parisuhdetilanteeseen ja eläköitymisajatuksiin ikääntyessä.

Odotamme että rahoittajat innostuvat, ja pääsemme tekemään ajankohtaista selvitystyötä Ikihyvä-aineiston parissa!