Aikuisen elämänpiirin kuuluu tärkeinä usein perhe- ja työelämä, ja nämä he monesti mainitsevat kun heille annetaan ”vapaat kädet” kertoa elämästään takautuvasti. Moni varmaan myös etukäteen olisi luetellut toiveitaan elämästä nimenomaan näiltä elämänsaroilta. Myös elämänkulkuaineistossamme tämä näyttäytyy voimakkaasti.
Ikääntyvät kertovat elämän käännekohdista, vaikeista ja onnellisimmista ajoista, ja usein nämä liittyvät perheeseen tai läheisiin, tai työhön tai työttömyyteen. Mutta moni myös mainitsee, että kaikki kuuluu elämään, eikä siinä voida eritellä erillisiä vaiheita. Osa sanoo elämänsä olevan hyvinkin tasaista, vaikka käänteitä on, ja elämä näyttäytyy ulkopuoliselle tapahtumarikkaalta tai jopa jatkuvalta kuohunnalta! Toiset taas mainitsevat dramaattisin sanankääntein tutkijan silmiin hyvin tavanomaisia tapahtumia.
Herkkyys näkyy, jopa näin kauas, tapaamatta henkilöä kasvotusten: henkilökohtainen asennoituminen tapahtumiin loistaa läpi rivien välistä, ja esiin nousevat jokaisen tärkeäksi määrittelemät seikat. Kun lähdemme tutkimaan aineistoa, pohdin tässä riittääkö katsoa vain tapahtumia tai niiden määriä (tai ajoitusta), vai myös sitä miten kysymyksiin on vastattu?
