Varttuneemmalla iällä solmitut parisuhteet kasvattavat suosiotaan

Tänään osui silmiini aivan omaa tutkimusaihettani käsittelevä lehtijuttu (HS 29.7.2014) Ikääntyneillä miehillä on nyt vientiä

Jutussa kerrotaan ikääntyvien solmimista parisuhteista ja kerrottiin taustoja sille, miksi parisuhdemarkkinat ovat vilkastuneet myös iäkkäämmillä. Esiin nostettiin mm. 55-vuotta täyttäneiden lisääntyneet avioerot ja eronneiden osuuksien kasvu vanhemmissa ikäryhmissä. Yksin eläminen, mutta myös uudet, vanhemmalla iällä solmitut parisuhteet ovat samalla kasvattaneet suosiotaan. Niin erojen kuin myös uusien suhteiden solmimisen taustalla voi nähdä 1960- ja 70-luvulta alkaen vapautuneet asenteet. Esimerkiksi avoliitot alkoivat tuolloin yleistyä, mikä näkyy selvästi myös käyttämässämme Ikihyvä-aineistossa. Avoliitot tai päätös asua erillään vakituisen kumppaninsa kanssa (nk. LAT-suhde, Living Apart Together) on suosittu vaihtoehto etenkin silloin, kun kyseessä on päättyneen liiton jälkeen solmittu suhde.

Leskeksi jäämisessäkin on tapahtunut muutoksia kuten jutussa kerrotaan. Ennen etenkin naisleskien yleinen ajattelumalli oli, että kun yksi liitto on solmittu se kestää hautaan asti, eli uskollisuus omalle puolisolle jatkui tämän kuolemankin jälkeen. Nyt ollaan avoimempia uusille parisuhteille, kun oma elämäntilanne on ensin tasaantunut menetyksen jälkeen.

Sukupuolittain tilanteet eroavat yhä, ainakin tilastollisessa mielessä. Yksin eläviä naisia, ja etenkin naisleskiä, on paljon miehiä enemmän johtuen miesten alhaisemmasta keskimääräisestä eliniästä. Siksi miehillä näyttäisi vientiä olevan naisia enemmän, mihin jutun otsikossa viitataan. Uuden parisuhteen löytäminen ei ole helppoa, ja tuurilla on aina osuutensa. Mielenkiintoinen jutun esiin nostama seikka oli ikääntyvien lisääntynyt nettideittipalvelujen käyttö ja tätä kautta löytyneet parisuhteet.

Itse tutkin kirjoitusvaiheessa olevassa artikkelissani seurustelevia tai lat-suhteessa eläviä yli 60-vuotiaita eli heitä, jotka elävät yhdessä, mutta asuvat erillään. Tutkin ensin, miten he mahdollisesti eroavat muista yksin elävistä ja toiseksi sitä, minkälaista sosiaalista tukea lat-suhteesta saadaan verrattua avo- tai avioliittoon tai muihin ihmissuhteisiin. Alustavasti näyttäisi siltä, että lat-suhteen solmineet ovat asenteiltaan muita avarakatseisempia, mitä tulee eläkeläiselämän sisältöihin ja valintoihin ja suhtautuvat ikääntymiseen muita positiivisemmin. Parisuhde tuo elämään usein kaivattua vipinää, tukea ja turvaa, ja kuten lehden jutussa haastateltukin totesi: "Parisuhteella on uskomattoman iso vaikutus mielenterveyteen". Parisuhteiden ja vanhenemisen tutkimus avaa tutkimuskysymyksiä ja -aiheita moniin suuntiin.

Tutkimusta elämänkulkusta

Elämänkulun tapahtumia voidaan katsella joko tapahtumien järjestyksen tai tapahtumien piirtämän polun suhteen. Voidaan myös ennustaa tietyillä tapahtumalla (tai tapahtumatta jäämisellä), tai tapahtumien kestolla tulevaisuuden vasteita. Esimerkiksi ikääntyvien hyvinvointia on mahdollista katsoa myös elämänkulun tapahtumien seurauksena. Toisaalta saattaa olla ettei osa edeltävän elämän sattumuksista ja valinnoista vaikuta sen hetken hyvinvointiin. Se, johtuuko tämä sitten elämän suunnanmuutoksesta, yksilön kyvystä prosessoida tapahtuneita asioita, jää tutkijalta usein pimentoon. Tilastollisesti on mahdollista rakennella ennustelmalleja, mutta näissäkin nähdään vain yhteys: emme voi tietää johtuuko tapahtumien peräkkäisyys sattumasta, vai onko taustalla todellinen syy-seuraussuhde.

Elämänpolku

Elämänpolku on ketju, jossa tapahtumat seuraavat toistaan. Päätöksillä ja sattumilla voi olla kauaskantoisiakin vaikutuksia hyvinvoinnin eri osa-alueille. Osa käänteistä vaikuttaa elämän polulla vain hetken. Mutta toisilla voi olla koko elämän mittainen vaikutus; lasten saanti, ensimmäinen työpaikka, sota tai elinpiirin ihmissuhteiden muutos voivat muokata mahdollisuuksia ja elämää pitkäksi aikaa.

Lähtökohtanamme on tarkastella ihmisten omia mahdollisuuksia ja pystyvyyttä vaikuttaa elämänsä asioihin, sillä ajatellaan, että niillä voisi olla vaikutusta hyvinvointiin (käyttipä näitä mahdollisuuksia tai ei). Elämänkulussa yhteiskunnallisten muutosten kautta mahdollisuuksia vaikuttaa ja valita on tullut viime vuosisadalla jatkuvasti lisää. Toisaalta tempoilevuudesta, yllättävyydestä ja jatkuvasta valintojen tekemisestä tulee näin normatiivista. Nettiajan vaatimusten, sekä nykypäivän tietovirran ja palvelutarjonnan keskellä oli ikäihmisten kanssa työtä tekevillä usein noussut esiin ikääntyneiden turvattomuuden kokemus.

Entä uusi yhteisöllisyys turvaverkkona? Eläkeajan yhteisöllisyys on noussut esiin: eläköityminen kun on suuresti elinpiiriä koskettava, mahdollisesti sosiaalista piiriä kaventava, asia. Turvaa saatetaankin hakea muualta, silloin kun elämä ei ole ennustettavaa ja tasaista. Elämänhallinta nouseekin yhä enemmän esille – lapsuudesta vanhuuteen saakka.

Tiedekahvilassa keskustelimme elämänkulusta ja hyvinvoinnista: Tässä blogiteksti Lahdesta!

kauaskantoista...

Kun tutkimuksen alussa vain luokittelee vastauksia, vaikuttaa jo paljon lopputuloksiin…

Erilaisia elämänkulkuja

Kun saa käsiinsä elämänkulku-aineiston, aukeaa eteen ihmeellisen yksityiskohtaisia ja henkilökohtaisia kertomuksia hyvin erilaisista kohtaloista ja valinnoista.

Aikuisen elämänpiirin kuuluu tärkeinä usein perhe- ja työelämä, ja nämä he monesti mainitsevat kun heille annetaan ”vapaat kädet” kertoa elämästään takautuvasti. Moni varmaan myös etukäteen olisi luetellut toiveitaan elämästä nimenomaan näiltä elämänsaroilta. Myös elämänkulkuaineistossamme tämä näyttäytyy voimakkaasti.

Ikääntyvät kertovat elämän käännekohdista, vaikeista ja onnellisimmista ajoista, ja usein nämä liittyvät perheeseen tai läheisiin, tai työhön tai työttömyyteen. Mutta moni myös mainitsee, että kaikki kuuluu elämään, eikä siinä voida eritellä erillisiä vaiheita. Osa sanoo elämänsä olevan hyvinkin tasaista, vaikka käänteitä on, ja elämä näyttäytyy ulkopuoliselle tapahtumarikkaalta tai jopa jatkuvalta kuohunnalta! Toiset taas mainitsevat dramaattisin sanankääntein tutkijan silmiin hyvin tavanomaisia tapahtumia.

Herkkyys näkyy, jopa näin kauas, tapaamatta henkilöä kasvotusten: henkilökohtainen asennoituminen tapahtumiin loistaa läpi rivien välistä, ja esiin nousevat jokaisen tärkeäksi määrittelemät seikat. Kun lähdemme tutkimaan aineistoa, pohdin tässä riittääkö katsoa vain tapahtumia tai niiden määriä (tai ajoitusta), vai myös sitä miten kysymyksiin on vastattu?

Alussa oli...

Tämä on kahden äidin yhteisprojekti. Olemme Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan tohtorikoulutettavia, ja tutkimme elämänkulkuja, hyvinvointia & ikääntymistä. Ohessa vietämme perhe-elämää, nautimme kesästä ja kehittelemme uusia ideoita. 

Tämä elämänkulku-ajatus lähti kantamaan eteenpäin, ja nyt on tutkimussuunnitelmat jo hyvässä vauhdissa, ja rahoitusta haetaan. Ajatuksena on selvittää mllaisia ovat tyypilliset (ja epätyypilliset) työ-ja perhe-elämänkulut ikääntyvillä suomalaisilla. Kuitenkin, työ- ja perhe-elämä, tai niiden puuttuminen, määrittävät usealle vahvasti aikuisiän elämänpiiriä ja elämänkulkua. Haluaisimme selvittää elämänkulkujen yhteyksiä tyytyväisyyteen, parisuhdetilanteeseen ja eläköitymisajatuksiin ikääntyessä.

Odotamme että rahoittajat innostuvat, ja pääsemme tekemään ajankohtaista selvitystyötä Ikihyvä-aineiston parissa!